Maalla

Kävin lasten kanssa viikonloppuna maalla, kun lauantai oli minulla vapaapäivä. Omat lapsuuusmaisemat ovat minulle rakkaat ja se on se paikka, missä sielu oikeasti lepää ja missä kaikki arjen kiireet unohtuu. Lapsille on mummolasta muodostumassa myös tärkeä paikka, sieltä ei lähdettäisi millään pois ja kaupungissa kysellään, milloin taas mennään mummolaan. Nuorimmainen on jopa uhonnut muuttavansa mummolaan, kun isosisko menee eskariin.

Lauantai-illan maisema

Lapset kävivät jo heittämässä talviturkkinsa, minä en hyiseen Konneveteen kastellut vielä edes varpaitani. Rantasauna ja saunan päälle paistetut makkarat oli lasten illan ykkösjuttu. Yllättäen ilta venähti kummallakin lapsella kymmeneen, Moonalla riitti juttua vielä puoli yhdentoista jälkeen lauantai-iltana.

Kuuno aamuvirkkuna pääsi sunnuntaina mummon ja vaarin kanssa aamukalaan ja saalista riitti kotiin kuljetettavaksi. Vaarin kalansaaliit on sen verran hyviä, ettei tämän perheen isällä ole mahdollisuuksia heiluttaa Kuunon kalamiesten rankinglistan ykköspaikkaa.

Moonan kanssa tehtiin kukkakierros kotipaikkani pihassa ja etenkin tulppaanit olivat parhaassa kukassa juuri nyt.  Jonkun ajan kuluttua navetan seinustan täyttävät upeat pionit, joista tulppaanien ohella pidän erityisen paljon. Minä en vaan ole mikään viherpeukalo, että saisin kasveja kukoistamaan omassa pihassa. Paitsi sen vuohenputken.

Omaa aikaa

Jokunen päivä sitten miehen kanssa keskusteltiin oman ajan käsitteestä ja miten se eroaa perheellisillä ja perheettömillä. Keskustelu lähti siitä, kun mies kertoi perheettömälle työkaverilleen, mitä iltaisin on tehty ja mitä aikoo tehdä pitkän vapaan aikana. Työkaveri oli kysynyt, että mitä sinä oikein teet sitten vapaa-aikana. Puutarhassa tuusaaminen ja erinäinen remontointi nyt vaan on sitä meidän vapaa-aikaa tällä hetkellä. Eikä muuta koeta tarvittavankaan.

No mitä minä tein omalla ajallani, kun olin vuorokauden yksin kaupungissa? Kävin kirpparilla, kun sinne rauhassa pääsin. Tosin saldo jäi köyhäksi, en löytänyt mitään. Lauantaina olin töissä muutaman tunnin ja siivosin aivan hirveässä kunnossa olevan huushollin. Meillä ollaan nykyään niin vähän sisällä, ettei kukaan enää iltaisin jaksa muuta kuin tiskata ja raivata enimmät tavarat pois lattioilta. Ehdinpä myös hitusen kirjoitella yrityksen seuraavaa blogitekstiä ja lueskella ammattikirjallisuuttakin.

Kaivelin myös perusteita sille, miksi tämän pitäisi muuttaa meille.

Ja muuttihan se. Sohva on nyt puhdistettu ja kannettu keittiöön, kiitos apureille! Huomisella reissulla kaupunkiin ajattelin käydä etsimässä pariin tyynyyn kankaat ja ommella tyynyt, muuten sohva saa ainakin toistaiseksi olla alkuperäisessä kunnossaan. Toivottavasti saan myös parempia kuvia, tämä on otettu hyvin pikaisesti nokkoslettujen paiston yhteydessä. Kesän ensimmäiset nokkosletut maistuivat muuten hyville, lapsetkin söivät niitä paljon mieluummin kuin pinaattilettuja. Olivat kuulemma hyviä.

Fiilikset tältä neljän päivän vapaalta varmaan meidän jokaisen osalta tiivistyy alla olevaan kuvaan ja raukeaan tunnelmaan. Ei taida tarvita kenenkään näiden neljän päivän ulkona asumisen ja puutarhatöiden jälkeen nukkumattia odotella kovin kauan.

Vuohenputki

Meillä on puutarha säästynyt viime talvena pahemmilta vaurioilta. Puutarhan takuuvarma, ei ehkä niin toivottu selviäjä on tämä viheliäinen kasvi.

Joo-o, vuohenputkihan se siinä. Sitä on ihan joka paikka täynnä ja se on se, mikä varmasti vihertää pihassa keväällä ensimmäisenä. Ja jos ei mikään muu ole talvesta selvinnyt, niin tämä on takuuvarma selviäjä. Eikä se häviä millään. Orapihlaja-aidan alustat kitketään kahdesti kesässä, kun uutta kasvustoa pukkaa heti, kun edellinen on kitketty.

Syödäkinhän vuohenputkea kuulemma voisi, mutta ei se syömällä meidän pihasta lopu enkä kyllä sitä meidän pihasta suostuisi syömäänkään, on sen verran monipuolinen tuo löytyneiden tavaroiden repertuaari, mitä maasta on löytynyt kasvihuoneen pohjaa kaivettaessa. Taidan siis taistella sotaa, jota en voi voittaa.

Vauhdin hurmaa

Moonalta otettiin apupyörät pois neidin omasta tahdosta reilu viikko sitten. Kaksi iltaa tyttö harjoitteli tuossa rauhallisella suoralla kadun pätkällä ja sen jälkeen uskallettiin lähteä aamuisin päiväkodillekin ilman apupyöriä. Tasapaino löytyi siis todella nopeasti.

Parin aamun jälkeen totesin, että lienee syytä varustautua kunnon jalkineilla matkaan, sillä Moona polkee sen verran kovaa, etten pysy perässä. Meikäläisen kunnolle vauhti on sen verran kova, ettei ihan kolmen P:n sääntö toteudu. Kuuno joutuu siis tyytymään suht lyhyisiin ja puuskuttaviin vastauksiin. 

Parina päivänä ollaan Moonan kanssa käyty useamman kilometrin pyörälenkilläkin, kun neiti ei millään viitsi ajaa pientä ympyrää kotipihassa. No, tylsäähän se on. Hienosti Moona on sisäistänyt myös liikennesäännöt.

Äitienpäivänä kävimme vihdoin ja vimein kaupungissa pari viikkoa olleessa tivolissa. Äitienpäivä oli viimeinen mahdollisuus, sillä seuraavana aamuna tivoli pakkasi laitteensa ja suuntasi seuraavaan kaupunkiin.

Lapset oli paikasta aivan innoissaan, mutta me vanhemmat, no, meistä on tullut vanhoja. Ei meistä ole enää pyörimään laitteissa, minulle huono olo tuli jo karusellissa ja maailmanpyörää tuuli heilutti vähän turhan kovaa.  Ehkäpä harkitsemme uudelleen sitä Linnanmäkeä tai otamme vastaan vapaaehtoisten ilmoittautumisia, jotka haluavat kiertää lasten kanssa kaikki kieputtimet läpi. 

Tästä se alkaa

Pidemmän aikaa olen seurannut monien muiden blogeja ja useampaan olen koukuttunut. Viimeisen parin kuukauden ajan olen opetellut blogin kirjoittamista yrityksen oman blogin kautta ja sinä aikana mielessä on kypsynyt oman blogin kirjoittaminen. Yritysblogi on kuitenkin niin erilainen kuin tämä tulee olemaan. Tässä voin kirjoitella vapaampaan tyyliin niitä näitä, kun taas yritysblogissa on selkeästi näkemyksellinen kirjoitustapa, jonka näkemyksellisyyden toki allekirjoitan.

Blogissa kirjoittelen meidän perheen arjesta ja elämästä talossa, jossa on taatusti aina joku kulma rempallaan. Vauhdista ja vaarallisista tilanteista huolen pitää perheen nuori mies. Hömppäpuolesta huolehtii perheen kohta eskarilainen rimpsessa. Joten varmaan laidasta laitaan lienee tekstiä luvassa. :)