Maalla

Kävin lasten kanssa viikonloppuna maalla, kun lauantai oli minulla vapaapäivä. Omat lapsuuusmaisemat ovat minulle rakkaat ja se on se paikka, missä sielu oikeasti lepää ja missä kaikki arjen kiireet unohtuu. Lapsille on mummolasta muodostumassa myös tärkeä paikka, sieltä ei lähdettäisi millään pois ja kaupungissa kysellään, milloin taas mennään mummolaan. Nuorimmainen on jopa uhonnut muuttavansa mummolaan, kun isosisko menee eskariin.

Lauantai-illan maisema

Lapset kävivät jo heittämässä talviturkkinsa, minä en hyiseen Konneveteen kastellut vielä edes varpaitani. Rantasauna ja saunan päälle paistetut makkarat oli lasten illan ykkösjuttu. Yllättäen ilta venähti kummallakin lapsella kymmeneen, Moonalla riitti juttua vielä puoli yhdentoista jälkeen lauantai-iltana.

Kuuno aamuvirkkuna pääsi sunnuntaina mummon ja vaarin kanssa aamukalaan ja saalista riitti kotiin kuljetettavaksi. Vaarin kalansaaliit on sen verran hyviä, ettei tämän perheen isällä ole mahdollisuuksia heiluttaa Kuunon kalamiesten rankinglistan ykköspaikkaa.

Moonan kanssa tehtiin kukkakierros kotipaikkani pihassa ja etenkin tulppaanit olivat parhaassa kukassa juuri nyt.  Jonkun ajan kuluttua navetan seinustan täyttävät upeat pionit, joista tulppaanien ohella pidän erityisen paljon. Minä en vaan ole mikään viherpeukalo, että saisin kasveja kukoistamaan omassa pihassa. Paitsi sen vuohenputken.