Omaa aikaa

Jokunen päivä sitten miehen kanssa keskusteltiin oman ajan käsitteestä ja miten se eroaa perheellisillä ja perheettömillä. Keskustelu lähti siitä, kun mies kertoi perheettömälle työkaverilleen, mitä iltaisin on tehty ja mitä aikoo tehdä pitkän vapaan aikana. Työkaveri oli kysynyt, että mitä sinä oikein teet sitten vapaa-aikana. Puutarhassa tuusaaminen ja erinäinen remontointi nyt vaan on sitä meidän vapaa-aikaa tällä hetkellä. Eikä muuta koeta tarvittavankaan.

No mitä minä tein omalla ajallani, kun olin vuorokauden yksin kaupungissa? Kävin kirpparilla, kun sinne rauhassa pääsin. Tosin saldo jäi köyhäksi, en löytänyt mitään. Lauantaina olin töissä muutaman tunnin ja siivosin aivan hirveässä kunnossa olevan huushollin. Meillä ollaan nykyään niin vähän sisällä, ettei kukaan enää iltaisin jaksa muuta kuin tiskata ja raivata enimmät tavarat pois lattioilta. Ehdinpä myös hitusen kirjoitella yrityksen seuraavaa blogitekstiä ja lueskella ammattikirjallisuuttakin.

Kaivelin myös perusteita sille, miksi tämän pitäisi muuttaa meille.

Ja muuttihan se. Sohva on nyt puhdistettu ja kannettu keittiöön, kiitos apureille! Huomisella reissulla kaupunkiin ajattelin käydä etsimässä pariin tyynyyn kankaat ja ommella tyynyt, muuten sohva saa ainakin toistaiseksi olla alkuperäisessä kunnossaan. Toivottavasti saan myös parempia kuvia, tämä on otettu hyvin pikaisesti nokkoslettujen paiston yhteydessä. Kesän ensimmäiset nokkosletut maistuivat muuten hyville, lapsetkin söivät niitä paljon mieluummin kuin pinaattilettuja. Olivat kuulemma hyviä.

Fiilikset tältä neljän päivän vapaalta varmaan meidän jokaisen osalta tiivistyy alla olevaan kuvaan ja raukeaan tunnelmaan. Ei taida tarvita kenenkään näiden neljän päivän ulkona asumisen ja puutarhatöiden jälkeen nukkumattia odotella kovin kauan.