tiistai 23. heinäkuuta 2013

Vuosi viimeisestä

Voi, aikaa viimeisestä postauksesta on kulunut lähes vuosi. Kuluneen vuoden aikana on tapahtunut paljon ja suurimpana muutoksena perheemme on kasvanut kolmannella lapsella kevään korvalla. Voi miten pieni onkaan muuttanut perheen elämän entistäkin hektisemmäksi, mutta silti tuntuu kuin hän olisi aina kuulunut perheeseemme.

Eskarilainen on kohta pieni ekaluokkalainen. Koulureppu on hommattu ja ekaluokkalainen on intoa täynnä aloittamassa koulutaivalta. Samaan aikaan äidillä on kriisi siitä, mihin se aika hävisi.

Viskari on ihana jukuripää ja huolehtivainen isoveli. Voi miten hienosti hän on vanhempien ennakkoluuloista huolimatta ottanut isoveljen tehtävän vastaan. Vauvan ja isoveljen välillä on selvä yhteys.

Ja vauva. Me kaikki olemme myytyjä.

Oma kuntoremonttikin pääsi hyvään vauhtiin ennen raskautta eikä raskaus hidastanut kuntoilua, päinvastoin. Hommasin vuosikortin läheiselle liikuntakeskukselle. Minulle naureskeltiin, että useimmat sen kortin kyllä laittavat tauolle. No, nyt kortti on kyllä ollut tauolla, kun ei aikaa kuntoilulle ole tuntunut löytyvän mistään. Josko sekin mahtuisi pian kuvioon mukaan. Tosin lisäpaino kulkee lähes jatkuvasti mukana, kun vauva nukkuu päiväunet kaikki kantoliinassa.

Tervetuloa jälleen lukemaan meidän elämää. Remppapäivityksiäkin lienee luvassa, pitkä projekti "Yksiön rakennus" on alkanut purkutöillä.


keskiviikko 8. elokuuta 2012

Mennyttä kesää

Pitkä pitkä tauko kirjoittelussa. Heinäkuun olin melkolailla töissä, joten iltaisin oli puhti hitusen poissa eikä enää iltaisin jaksanut paljon koneen edessä istua. 

Kesän ainoa pidempi lomareissu tehtiin tänä vuonna Helsinkiin. Kolmena aiempana vuonnahan me ollaan suunnattu Turkuun ja Muumimaailmaan Naantaliin. Tämän vuoden reissu toi siis ehkä kaivattua vaihteluakin. Ensi vuonna kuulemma pitää mennä taas Muumimaailmaan.

Heinäkuisena lauantaiaamuna pakkasimme auton ja suuntasimme siis Helsinkiin. Päivän ohjelmassa oli majoittautuminen ja Korkeasaari. Plus minulla melkoisen stressaava ajomatka Helsingin päässä. Kerran kun eksyttiin väärällä kaistalle muutama sata metriä ennen hotellia, niin eipä siinä paljon ydinkeskustan nähtävyyksiä katsastettu.

Olen kerran aikaisemmin käynyt Korkeasaaressa, mutta siitä on aikaa vuosia, joten oli koko perheelle uusi kohde. Päivä oli sen verran lämpöinen, että osa eläimistä pysytteli piilossa. Mutta illalla, kun odottelimme lauttaa, niin meillä oli hetki aikaa kierrellä aluetta uudelleen ja nyt nähtiin kaikki isot kissaeläimet.









Sunnuntaina matkasimme Suomenlinnaan, missä vierähti melkein koko päivä. Lapsetkin viihtyivät hyvin koko päivän ja jaksoivat kävellä koko merkityn reitin.




Muuten meillä on vietetty aikaa mummolassa ja vihdoin viime viikonloppuna saimme aikaiseksi yöpyä ensi kerran koko kesänä miehen työkaverin mökillä, joka sijaitsee lähellä mummolaa. Lapset vannottivat viime syksynä, etteivät he aio lähteä itikoiden syötäväksi mökille, mutta kuinkas kävikään? Tekemistä tuntui riittävän eikä itikat haitanneet.






Vielä tämän viikon olen kotosalla lasten kanssa, ensi viikolla sitten aloitellaan syksyn eskari- ja päiväkotitaivalta. Arkeen siis ollaan palaamassa täälläkin hiljalleen.

sunnuntai 1. heinäkuuta 2012

Sitä sun tätä

Hieman on hiljaisuus vaivannut meikäläisen blogia. Syy on ihan siinä, että kesäkuun alku oli kiireistä aikaa ja juhannuksen jälkeisen ajan olen ollut "lomalla", niin lomalla kuin yrittäjä nyt vaan kai voi olla.

Kesäkuun ensimmäisellä viikolla vietin kolme päivää Helsingissä Trageschulen peruskurssilla. Eli kolme todella antoisaa päivää kantoliinakoulutusta. Oli ihana huomata, että jaksoin kantaa vielä Kuunoa, vaikka edellisen kerran kannoin viime kesänä ja silloin jaksoin kantaa vain puoli tuntia. Tämän jälkeen tein vielä yhden päivän reissun Helsinkiin, kun kävin tilaamassa ensi kevään mallistoa yhdeltä valmistajalta.




Juhannuksen vietimme perheen kera tuttuun tapaan maalla. Yhden juhannuksen olen kaupungissa viettänyt eikä se tuntunut omalta. Lienen kai niin tottunut viettämään keskikesän juhlaa maalla, järven rannalla kokon äärellä.







Tämä juhannus oli siinä mielessä poikkeuksellinen, että olimme saaneet kutsun juhannushäihin. Lauantaiaamuna suuntasimme kulkumme Moonan kanssa kotiin vaihtamaan vaatteet ja jatkoimme siitä sitten Pirkanmaalle. Juhlahumussa jaksoimme puolille öin.



Lasten kanssa kävin keskiviikkona vähän ex tempore Särkänniemessä. Moonan kummitäti houkutteli meidät mukaan ja kun ei muutakaan ohjelmaa ollut, niin suunnattiin Tampereelle. Kävimme katsastamassa delfinaarion, huvipuiston alueen, Näsinneulan ja kotieläinpihan. Vierailulle sattui sikäli hyvä päivä, että jonoja ei ollut juuri mihinkään, joten kuudessa tunnissa ehdittiin kiertää paljon laitteita läpi, monet useampaankin kertaan. Liekö sitten hieman pilvinen keli pelästyttänyt muut kävijät vai eikö kesäkuun loppu ole vielä sesonkia?


En ole käynyt Särkänniemessä vuosiin ja muistelin, ettei siellä ole kovin pienille lapsille hirveästi vempaimia. Mutta huvipuistoalue on muuttunut todella paljon ja siellähän oli vaikka mitä meidän lasten ikäisille. Moonalla on pituutta jo sen verran, että pääsi lasten laitteisiin yksin ja Kuunollakin niin paljon, että aikuisen kanssa pääsi lähes jokaiseen lasten vempaimeen.

Ensi viikolla minulla onkin paluu arkeen ja työn ääreen. Tosin pieni reissu heitetään perheen kanssa Helsinkiin heinäkuun aikana ja lomailla taidan vielä hetken elokuussa muun perheen kanssa.

keskiviikko 6. kesäkuuta 2012

Neuvolassa

Käytiin jo hyvä tovi sitten Moonan 6-vuotisneuvolassa, mutta on ollut sen verran kaikkea muuta, etten ole ehtinyt sitä tänne kirjoitella. Meillä oli terkka vaihtunut taas vaihteen vuoksi, johan tämä edellinen olikin sen kaksi kertaa. Ei sillä, että häntä olisin kaipaamaan jäänyt.

Mutta neiti on pitkä!, kulkee pituudessa selkeästi nollakäyrän yläpuolella. Saa nähdä, miten paljon ylemmäs sitä saa aikanaan katsella. Kaikki tehtävät meni ihan ikätasoisesti, tosin äiti sai leivoskahveja nauttiessaan kuulla purnausta, miten tehtävät oli liian helppoja. :)

Neuvolakortin viimeiset sanat "siirtyy kouluterveydenhuollon piiriin", saivat aikaan melkoisen kriisin. Mihin ihmeeseen tämä kuusi vuotta on mennyt? Missä on se pieni käärö, joka minulla vasta oli sylissä? Ja toinen, kuopus siis, tulee hurjaa vauhtia perässä.

Niin, mihin se aika on mennyt, kun en tänne ole kirjoitellut. Me asutaan nykyään pihalla. Illalla on hyvä havahtua kahdeksan jälkeen, että pitäisiköhän lapsille laittaa iltapalaa. Kuvia aikaansaannoksista ehkä seuraavassa postauksessa. Sitä ennen pitäisi kuitenkin lähteä kolmeksi päiväksi kouluttautumaan Helsinkiin.

tiistai 29. toukokuuta 2012

Maalla

Kävin lasten kanssa viikonloppuna maalla, kun lauantai oli minulla vapaapäivä. Omat lapsuuusmaisemat ovat minulle rakkaat ja se on se paikka, missä sielu oikeasti lepää ja missä kaikki arjen kiireet unohtuu. Lapsille on mummolasta muodostumassa myös tärkeä paikka, sieltä ei lähdettäisi millään pois ja kaupungissa kysellään, milloin taas mennään mummolaan. Nuorimmainen on jopa uhonnut muuttavansa mummolaan, kun isosisko menee eskariin.

Lauantai-illan maisema

Lapset kävivät jo heittämässä talviturkkinsa, minä en hyiseen Konneveteen kastellut vielä edes varpaitani. Rantasauna ja saunan päälle paistetut makkarat oli lasten illan ykkösjuttu. Yllättäen ilta venähti kummallakin lapsella kymmeneen, Moonalla riitti juttua vielä puoli yhdentoista jälkeen lauantai-iltana.

Kuuno aamuvirkkuna pääsi sunnuntaina mummon ja vaarin kanssa aamukalaan ja saalista riitti kotiin kuljetettavaksi. Vaarin kalansaaliit on sen verran hyviä, ettei tämän perheen isällä ole mahdollisuuksia heiluttaa Kuunon kalamiesten rankinglistan ykköspaikkaa.


Moonan kanssa tehtiin kukkakierros kotipaikkani pihassa ja etenkin tulppaanit olivat parhaassa kukassa juuri nyt.  Jonkun ajan kuluttua navetan seinustan täyttävät upeat pionit, joista tulppaanien ohella pidän erityisen paljon. Minä en vaan ole mikään viherpeukalo, että saisin kasveja kukoistamaan omassa pihassa. Paitsi sen vuohenputken.





sunnuntai 20. toukokuuta 2012

Omaa aikaa

Jokunen päivä sitten miehen kanssa keskusteltiin oman ajan käsitteestä ja miten se eroaa perheellisillä ja perheettömillä. Keskustelu lähti siitä, kun mies kertoi perheettömälle työkaverilleen, mitä iltaisin on tehty ja mitä aikoo tehdä pitkän vapaan aikana. Työkaveri oli kysynyt, että mitä sinä oikein teet sitten vapaa-aikana. Puutarhassa tuusaaminen ja erinäinen remontointi nyt vaan on sitä meidän vapaa-aikaa tällä hetkellä. Eikä muuta koeta tarvittavankaan.

No mitä minä tein omalla ajallani, kun olin vuorokauden yksin kaupungissa? Kävin kirpparilla, kun sinne rauhassa pääsin. Tosin saldo jäi köyhäksi, en löytänyt mitään. Lauantaina olin töissä muutaman tunnin ja siivosin aivan hirveässä kunnossa olevan huushollin. Meillä ollaan nykyään niin vähän sisällä, ettei kukaan enää iltaisin jaksa muuta kuin tiskata ja raivata enimmät tavarat pois lattioilta. Ehdinpä myös hitusen kirjoitella yrityksen seuraavaa blogitekstiä ja lueskella ammattikirjallisuuttakin.

Kaivelin myös perusteita sille, miksi tämän pitäisi muuttaa meille.




Ja muuttihan se. Sohva on nyt puhdistettu ja kannettu keittiöön, kiitos apureille! Huomisella reissulla kaupunkiin ajattelin käydä etsimässä pariin tyynyyn kankaat ja ommella tyynyt, muuten sohva saa ainakin toistaiseksi olla alkuperäisessä kunnossaan. Toivottavasti saan myös parempia kuvia, tämä on otettu hyvin pikaisesti nokkoslettujen paiston yhteydessä. Kesän ensimmäiset nokkosletut maistuivat muuten hyville, lapsetkin söivät niitä paljon mieluummin kuin pinaattilettuja. Olivat kuulemma hyviä.

Fiilikset tältä neljän päivän vapaalta varmaan meidän jokaisen osalta tiivistyy alla olevaan kuvaan ja raukeaan tunnelmaan. Ei taida tarvita kenenkään näiden neljän päivän ulkona asumisen ja puutarhatöiden jälkeen nukkumattia odotella kovin kauan.



torstai 17. toukokuuta 2012

Vuohenputki


Meillä on puutarha säästynyt viime talvena pahemmilta vaurioilta. Puutarhan takuuvarma, ei ehkä niin toivottu selviäjä on tämä viheliäinen kasvi.



Joo-o, vuohenputkihan se siinä. Sitä on ihan joka paikka täynnä ja se on se, mikä varmasti vihertää pihassa keväällä ensimmäisenä. Ja jos ei mikään muu ole talvesta selvinnyt, niin tämä on takuuvarma selviäjä. Eikä se häviä millään. Orapihlaja-aidan alustat kitketään kahdesti kesässä, kun uutta kasvustoa pukkaa heti, kun edellinen on kitketty.

Syödäkinhän vuohenputkea kuulemma voisi, mutta ei se syömällä meidän pihasta lopu enkä kyllä sitä meidän pihasta suostuisi syömäänkään, on sen verran monipuolinen tuo löytyneiden tavaroiden repertuaari, mitä maasta on löytynyt kasvihuoneen pohjaa kaivettaessa. Taidan siis taistella sotaa, jota en voi voittaa.